2zxDa-19d4i.jpg

 

 


Tarinan aika, olen tarinan kertoja. Fiktiivinen.

Tässä tarinassa on erikoinen kerrontamuoto. Ensin tarinaa kerrotaan hipin suulla tämän jälkeen kellosepän suulla. He eivät juurikaan tunne toisiaan, mutta kohtaavat tarinassani. Kohtaamme päivittäin ihmisiä, tuntemattomia, tämä tarina kertoo tällaisesta kohtaamisesta.


Tarinan nimi: Kellosepänliikkeessä

Tarinan hahmo: Hippi
Tarinan hahmo: Kelloseppä

Ja tarina alkaa,

Tarinaa kerrotaan hipin suulla, minä-muodossa...

 

Hippi

Sydämeni jäi 60-luvulle. Minulle aika pysähtyi tuohon aika kauteen. Olen hippi.
Hipithän vaikuttivat voimakkaasti 1960-luvulla.

Vastustan sotaa, kapinoin keskiluokkaisia vastaan, ja konservatiiviset, no, niitä en ymmärrä lainkaan.

Aatteeni on sanomattakin selvää, rauhan aate. Kaulaani koristaa painava rauhanmerkki kaulakoru. Vaatteeni ovat kuin taiteilijan väripaletti.

Suvaitsevaisuus on elämäntapani.

Ja rakkaus, no sehän on vapaa. En ole naimisissa, sydämeni särkenyt, miksiköhän ?
(Koska runoilijat kirjoittavat rakkaudesta, tässä tarinassa ei ole kaunista rakkausrunoa, ei...)

Mikä on kampa ?

1970 hippi liike hiipui, kaikkialta, paitsi ei minun sydämestäni.

Hippiliike syntyi beatnik-liikkeen ja folkmusiikkipiirien pohjalta, Yhdysvalloissa.

Ja musiikkimakuni, sanomattakin selvää hippimusaa. En kuuntele lainkaan muuta musiikkia, en ymmärrä top 10 listan päälle lainkaan, on kait se vitsi koko lista, kamalaa musiikkia ?
Mm. Janis Joplin on legenda.

Kutrejani koristaa Pocahontasista muistuttava hiuspanta.

Housuni ovat leveälahkeiset, hapsuineen, helmikoristellun vyön kera.

Väriä ja kuviota. Solmuvärjätty paita.

Ei kiitos, olen todennut kengille. Jos on pakko kengät laittaa, ne olkoon sandaalit.

Vastustan kaikkea ja vain periaatteesta, lempisanontani on vastustan.

Pyöreät aurinkolasit kiikkuvat nokallani.

Luomu vegetaristi olen.
Soija papuja ja tofua, näistä koostuu minun menyni.

Kestävä kehitys, yhteisöllisyys ja omavaraisuus tässä kolme minulle tärkeätä asiaa.

Osallistun mielenosoituksiin ja protestoin.

Hipit seisovat sanojensa takana, vaikkapa kannatan rotujen tasa-arvoa.

Suojelen äiti maatamme, luonnon suojelu on kaiken a ja o. Koko maapallo huokaa saastevuoren alla, tehtaiden, jätteiden ja kemikaalien vuoksi, ihmisen johdosta.

Kierrätän.


Hengitän raitista merituulta, ja en viihdy tietokoneen ääressä. Koko maailma on mennyt nettiin, en minä.

Olen yksilöllinen.
Oman tien tallustelija.

Ja rakastan, kuinka rakastankaan, ja rakastan kaikkia.

Ja nyky festarit, on kait ne vitsi, aivan pilalla, ainoa oikea festari on ollut  Woodstock.

Soittelen kitaraa. Sukellan taiteisiin, niin runoihin kuin kuvataiteisiinkin.

Luovuuteni on valloillaan.

En omista autoa.

Nyt kun olen kertonut millainen olen, on aika kertoa, minne tahdon, tahdon tietenkin 1960 luvulle.

Kuulin huhun, että paikallinen kelloseppä on keksinyt aikakoneen. Niinpä astelen hänen luokseen kelloseppä liikkeeseen.

- Se, että olen keksinyt aikakoneen on huhu, en ole keksinyt, kukaan ei ole koskaan keksinyt aikakonetta, ja tuskin tulee keksimäänkään. Mutta voin vaihtaa kelloosi patterit, kelloseppä toteaa.

Ja kello on 15.59.12 kelloseppä toteaa tarkan ajan.

Kelloseppä toteaa kellon ajasta sadasosa sekunnitkin, 12 sadasosa sekunttia, eikö helpomin olisi ollut todeta, että kello on siinä neljän kieppeillä.
Totean.

Vaihdatan kellooni patterit ja suuntaan kokkailemaan luomusta pöperöitä kotiini pettyneenä.

En päässyt aikakoneella 60-luvulle.

Ja nyt muutamme kerrontamuotoa, tarinaa kerrotaan kellosepän suulla. Minä-muodossa.


Kelloseppä

On arkista arkisempi työpäivä kellosepän liikkeessä. Joka tasatunein kellot lyövät samaan aikaan. Olen tottunut kellon lyönteihin, ne eivät häiritse lainkaan minua. Ja tikitys, siihenkin olen tottunut... lukuisat kellot tikittävät tik tak tik tak...

Olen lempiammatissani.

Työnkuvaani kuuluu huoltaa ja korjata kelloja.Tietenkin myyn myös kelloja.

Työskentelen kello -ja koru liikkeessä.

Kädentaitoja tarvitaan kuin myös asiakaspalvelu taitoja.

Istuskelen työpöydän ääressä, käsitellen osia ja pienen pientä työkalua lähitarkkailuetäisyydeltä. Ensiksi puran kellon, tarkistan osat. Tämän jälkeen puhdistan osat. Jos tarvitsee, vaihdan uudet osat kelloon.

Pidän työajoista.

Kun hain kouluun, aikoinani, tiesin mihin kouluun tahdon, ja suoritin kello- ja mikromekaniikan perustutkinnon kelloalaan suuntautuen. Oppisopimuksella.

Palkkakin on ihan mukava, sillä elättää itsensä.

Olen oikealla alalla.

Sanonkin kaikille: kouluttautukaa alalle millä viihdytte, niin kuin minä viihdyn. Rakastan työtäni.

Ja niin työpäiväni oli puolessa välissä, kun kellosepän liikkeeseen asteli asiakas.

- Olen kuullut huhuja, että olet keksinyt aikakoneen.

Tämä on puhdas huhu, en ole keksinyt. Ihmiset puhuvat kaikenlaista.

Vaihdan asiakkaalle patterit kelloon ja toivotan hyvää päivän jatkoa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli tämä:

tik tak tik tak tik tak tik tak

Odotin kerran myöhässä olevaa junaa, aika oli pysähtynyt minulle, kerroin tästä tuttavalleni, ikä ihmiselle, harmaa hapselle, hän totesi minulle, "elämä on kuin hiekkaa jota pidät kädessäsi, aika juoksee." Ja minulle aika oli juuri pysähtynyt, odotinhan myöhässä olevaa junaa. Nyt tästä on parikymmentä vuotta, aika juoksee. Ja kohta siitä, kun kerroin tämän sinulle on  kulunut parikymmentä vuotta.

tik tak tik tak tik tak tik tak

Voimme tehdä listan, mihin käytämme arvokasta aikaamme. Käytämmekös aikaamme turhaan ? Voimme siirtää aikaa sieltä tänne... Ja viettää aikaamme paremmin.

tik tak tik tak tik tak tik tak
 

Muista aina lukijani, elämässä on myös


aika naurun, aika raikuvan laulun...

 

mikään ei ole ikuista, ei edes kyyneleet.

 

aika naurun

aika iloisen rallatuksen, laulun

 

runoilijatarvirpiveronica1234567_zps931a