Lämpimästi tervetuloa

 

kuva6.jpg

 

 

NOJATUOLIMATKAILUA LUKIJOILLENI : )


Aloitan tämän tekstin kertomalla, mitä ajattelen... voiko ajatuksissaan kauemmaksi matkustaa, voiko maapallolla kauemmaksi matkustaa kuin viidakkoon... Ajatukseni ovat siis viidakossa.

Penni ajatuksestasi, lukijani ?

Jos ajatuksesi ovat masentavia ja harmaita, lukaise tämä tekstini. Uusia raikkaita ajatuksia tilalle...

Voiko maapallolla  kauemmaksi matkustaa. Voiko ajatuksissaan kauemmaksi matkustaa, kuin viidakon uumeniin.

Todella raikkaita ajatuksia, kuin kesä tuulessa huojuvat puhtaat paidat pyykkinarulla kuivumassa. Puhtaita ajatuksia, tunkkaisten ja väsyneiden ajatusten väistyessä tieltä.

Joskus on hyvä ajatella jotain totaalisesti uutta. Tuoretta.

Ajatukseni ovat viidakossa.

Ajatellaas viidakkoa, lukijani.

Viidakossa kulkeminen on vaikeaa ? Joet ovat teitä.
Elämä on kuin kiviajalla.
Viidakossa ei ole rahaa, ei kelloa.

Trooppinen ilmasto ja orkideoita löytyy viidakon uumenista.

Ja lisää viidakosta... jatkamme teemalla viidakko...

Kaikki kansat muuttuvat koko ajan ja ovat aina muuttuneet, myös viidakon heimot.

Viidakko on loistava teema myös juhlien järjestämisessä. Viidakko aiheinen koristelu, viidakko aiheinen kattaus, ja ohjelma ...että vaikkapa kirahvin kaulaa tarjoiluvadille juhliin...

KIRAHVINKAULA KÄÄRETORTTU

        4 kananmunaa
        1 1/2 dl sokeria
        1 dl vehnäjauhoja
        1 tl leivinjauhetta
        1/2 dl kaakaojauhetta (tummaa)
        1/2 l appelsiinijäätelöä
    
Uuni 225 asteeseen. Öljyä leivinpaperi kevyesti. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe taikinaan sekoittaen. Ota pieni osa, noin 2 dl taikinaa pursotinpussiin. Pursota leivinpaperille ruudukoita kirahvin kuvion  tapaan.Paista kuviota 225 asteessa noin 1 minuutti.Sekoita loppuun taikinaan siivilöity kaakaojauhe ja valuta taikinaa varovasti pellille vaalean kuvion päälle. Jatka paistamista vielä 5-7 minuuttia. Kumoa pohja sokeroidulle leivinpaperille. Poista paistopaperi. Anna jäähtyä.Käännä jäähtynyt pohja ympäri niin, että kuviopuoli on alaspäin. Asettele pohjan päälle ohuita jäätelöviipaleita ja kääri rullalle pitkältä sivulta alkaen. Nosta pakastimeen vähintään 1/2 tunniksi. Leikkaa kääretortun päät tasaisiksi ja siirrä kääretorttu kokonaisena tarjoiluvadille. Ja tadaa, sinulla on "kirahvin kaulaa" tarjoiluvadilla tarjottavaksi.

Kääretorttu näyttää aivan kirahvinkaulalta.

Viidakon intiaani heimolla on sanonta "maissipellolta on tultava juosten." Kaiken on oltava tuoretta. Blogeistakin lukaistaan uusimmat kirjoitukset, lehdistä tuorein lehti ja salaatti, tuorettapas hyvinkin. Uutiset, mitä tuoreemmat, sen parempi, taitaa siis olla näin, että "maissipellolta on tultava juosten."
Hyvin harva kysyy eilisen kuulumisia. Mitäs sinulle kuului viime vuonna ?
Mielenkiintoinen sanonta. Mielenkiintoinen sanonta.

Viidakossa puhutaan eniten kieliä maailmassa, ei siis murteita "savvoo hiljaa lujjoo ja kovvoo" ... stadilainen ymmärtää savoa, vai ymmärtääkös : )

Eniten kieliä maailmassa... satoja, ja he eivät ymmärrä toisiaan.

Meillä päin ... täällä Pohojanmaalla puhutaan näin...

runo:
 

TALRIKKI

röökkynä
ryykkäsi

hantuukin
ja
förkkelin

ja tämän
jälkeen
jappasi

köökissä
 

röökkynä = neiti
ryykätä = silittää
hantuuki = pyyheliina
förkkeli = esiliina
jappasta = jaaritella
köökki = keittiö

Tiedätkös lukijani mikä on Talrikki ?

 

 

Viidakon heimolla on näyttävät korut. Mm. Puutappi nenän läpi ja sulkia  yms...

Viidakossa kalastellaan, ravintoja on siis mm. kalat.

Näiden alkusanojeni kautta on aika astua itse tarinaan.

 

On tarinan aika.... olen tarinan kertoja.

Fiktiviinen

Kirjoitustyylinä päiväkirja merkintä tyyli...
Tarinaa kerrotaan Ursulan suulla.

Tarinan nimi on...
VIIDAKKOON

Rakas päiväkirja

Sanoin miehelleni
- Lähdetään viidakkoon.
"Ei ole rahaa" mies vastasi, "Viidakossa ei ole rahaa." Vastasin. Ja niin suuntasimme kohti sademetsiä ja alkuperäiskansoja. Ja tarvitsimme rahaa.

Papua-Uusi-Guinea ei totta vie  kuulu tyypillisimpiin turistikohteisiin. Paikka on seikkailijoiden... turvaton, vaarallinen kohde...Saarivaltio Tyynen valtameren lounaisosassa, Australian ja Indonesian välissä, arvoituksellisin, tutkimattomin paikka maailmassa.

Maa koostuu saaresta plus noin 600 pienemmästä saaresta. Lähes kolme neljäsosaa alueesta on tiheän sademetsän peitossa. Sen halki kulkee vuoristoketju, jonka korkeimmat huiput kohoavat jopa 4 600 metrin korkeuteen.

Lensimme kaksi päivää. Lukaisin lentokoneessa viisi, 5 ... kirjaa. Kaksi runokirjaa, kokkikirjan, romanttisen taskupokkarin ja viisisataa sivuisen kirjan avaruudesta. Pluto on mielenkiintoinen kuin myös Saturnus. Saturnus on kuudes planeetta Auringosta ulospäin laskettuna. Toiseksi suurin ? Litistynyt, viisisataa sivuisessa opuksessa kerrottiin.

Ja niin kaksi päivää lennettyämme, vihdoin ja viimein... Saavuimme perille. Lentokentältä taksilla hotellille.Heti tuli turvaton tunne, olo ei ollut kuin kotosohvalla lauantai iltana tv n ääressä. Tuttu ja turvallinen.

"Tämäkö on viidakko ? " Mieheni kysyi hotelli huoneessa. Keskellä kaupunkia. Naurahdan hänen kommentilleen. "Asvaltti viidakko", vastaan.

Kaksi päivää nukuimme matka väsymystä pois. Pysyimme hotellissamme. Järkyttävän pitkä lentomatka.

Kolmantena päivänä lähdimme ostamaan matkamuistot läheisillemme. Olemme naimisissa, mieheni on kaikkeni, etenkin täällä, koin hänet vierelläni todella tärkeäksi. Olemme 24/7 yhdessä, ja rakkautteni on jo synonyymi läheisriippuvuudelle. Rakastan häntä, minun oma. Arvokkain asia maailmassa, mieheni, ja matkalla tämä korostui. Naiset eivät pärjää yksin viidakon uumenissa.

Täysin netti -ja puhelin vapaa loma. Netti pätkii, jos toimii lainkaan. Elämme tablettien ja älypuhelimien aikaa, myös loma somesta oli paikallaan. Alan olla nettiriippuvainen.

Kun olimme viikon olleet hotellissamme, suuntasimme vihdoin ja viimein viidakkoon oppaan kanssa.

Autolla viidakon reunalle, siitä meloimme, kävelimme kapeaa polkua pitkin viidakon uuumeniin  ja kohtasimme heimon, joka ei ole kosketuksissa ulkomaailmaan. Näimme pääkallotolpat ja ... Juoksimme pois ja meloimme hirmuista vauhtia ja autolla huristelilmme kohti hotelliamme.

Mutta viidakossa on käyty.

Seuraavana päivänä suuntasimme kylään, josta löytyi oikein majatalo, jossa oli omat huoneet, sekä vessa ja suihku. Hyvin alkeelliset tosin tietysti. Läheisellä kukkulalla majaili paratiisi lintuja, joita mekin kävimme tiirailemassa.

Ja majatalosta palasimme hotelliimme.

Hedelmiä  riitti yllin kyllin. Totta vie, yllin kyllin...Hiilihydraattipitoiset kasvikset ja juurekset  mm. saago, taaro, bataatti, riisi  ja jamssi olivat tarjolla... Saagoa saadaan saagopalmujen ytimestä. Jauhoa.... Siitä paistetaan rieskankaltaisia leipäsiä, joita syötiin kalamuhennoksen kanssa.

Yleisesti ottaen elämänrytmi on hyvin hidasta ja asiat tapahtuvat hitaalla tempolla... liikennettä lukuunottamatta... täällä päin maailmaa.

Ja koska matkustimme kauaksi olimme nelisen viikkoa paikan päällä.

Luonto ja eri heimot erityispiirteineen ovat valtaisin hienoja. Suurin osa väestöstä kuuluu alkuperäiskansoihin.

Papua-Uusi-Guinea on seikkailijan matkakohde. Ja sillä koimme olevamme, seikkailulla.

Turvaton, joten emme liikkuneet öisin.

Ilmastohan on trooppinen. Sadekausi alkaa joulukuussa ja kestää maaliskuulle saakka.

Ja ennen kuin pakkasimme kimpsumme ja kampsumme kävimme sukeltelemassa, snorklaamassa, turkoosissa vesissä. Värikkäitä kaloja. En ylistä snorklaamista, en pitänyt... vaikka ympäristö oli täydellinen sukeltelemiseen... Ajattelin, että hukun, en totta vie pidä tunteesta, ja jos ajattelee hukkuvansa, viis veisaa maalausellisista vesistä sun muusta....

Viidakkoa, jokia, liskoja, sammakoita, krokotiileja, heimoja, naamareita, kasvomaalauksia.

Ja minkä luontoelämyksen paikka tarjosikaan meille.

Viidakkoa, jokia, liskoja, sammakoita, krokotiileja, heimoja, naamareita, kasvomaalauksia.

Monilla heimoista oli krokotiilin hampaita symbolisoivia kuvioita, nämä oli tehty arpeuttamalla, yläkroppaan taltaten syviä ja leveitä haavoja.

Viidakkoa, jokia, liskoja, sammakoita, krokotiileja, heimoja, naamareita, kasvomaalauksia.

Ja viimeisenä päivänä maistui tuore kala, maanpinnan alle kaivetussa uunissa paistettuna.

Viidakkoa, jokia, liskoja, sammakoita, krokotiileja, heimoja, naamareita, kasvomaalauksia.

Ja niin sanoimme hei hei viidakolla. Ja jälleen kahden vuorokauden lento.

Lukaisin lentokoneessa kolme kirjaa. Kaksi runokirjaa, kokkikirjan, romanttisen taskupokkarin ja viisisataa sivuisen kirjan avaruudesta. Pluto on mielenkiintoinen kuin myös Saturnus. Saturnus on kuudes planeetta Auringosta ulospäin laskettuna. Toiseksi suurin ? Litistynyt. Tämän tiesinkin jo.

Ja nukuimme kaksi päivää kotosalla matka väsymystä pois.

Nyt jälleen jaksaa arkea.

- Millainen oli loma, työkaverini kysyy keskellä arjen aherrustamme.

- Matka Papua-Uuteen-Guineaan on kuin matka toiseen maailmaan... aikaan.... ja paikkaan...

Sen pituinen se.


Raikkaita tuoreita ajatuksia kalastellen

- Runoilijatar

P.s. Talrikki = lautanen