Lämpimästi tervetuloa niin uudet kuin vanhat lukijani.

Olet astunut tarinoiden lumoavaan maailmaan.

 

b469213c-98ea-48cb-a637-3779bec236de_zps


Tarina on tällä kertaa nimeltään: Hajuvesipullo !

Tarinen henkilö on 68 vuotias Olivia, eläkkeellä oleva parturi-kampaaja. Fiktiivinen tarina. Ja tarina alkaa... se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä...


Kävelin syysruskan väriloistossa, kapeaa, mutkaista tietä... Mutkittelevan tienpientareella kimalteli kaunis joen uoma.
Haapa punastui kauniisti, koivun vihreän keltaiset lehdet hehkuivat väriloistossaan, pihlaja ja vaahteran kauneudessa.

Syysruskan sävyin.


Siinä mutkaisella tiellä, oivalsin, että... Tyytyväisyys on opittu tapa, hankittu taito. Kuinka onnellisuus avautuu siitä, että on tyytyväinen elämäänsä. Tyytyväinen itseensä, ympäristöönsä, elämän tarjoamiin asioihin. Koskaan ei ole liian myöhäistä olla onnellinen. Se on vain kiinni minusta, ei kenestäkään muusta. Jos tahdon olla onnellinen, ole(n).

Olen tyytyväinen eläkkeellä oloon, onhan eläke pieni, mutta olen tyytyväinen.

Tein elämäni työuran kutreja kammaten, miksen olisi siihen tyytyväinen.

On lokakuu, kurja sää, mutta olen tyytyväinen ruskaan.

Olen tyytyväinen siihen, mitä elämä on minulle tarjonnut, ja niin hymyn häivä löysi huulilleni.


Olen säästänyt kallista hajuvetta jotain erityistä tilaisuutta varten.


Kaunis, kallis hajuvesipullo on pölyn alla hyllyssä.


Odottamassa mitä.


Mutta tämä päivähän on erityinen. Joka päivä on.


Mitään ei kannata elämässään säästää.


Kävelen mutkaista tietä pitkin kotiini ja...


Avaan hajuvesipullon, suihkautan tuoksun korvani taakse, hurmaavan tuoksun leijaillessa ympäristöön, sulostuttaen ilmaa.


Ainoa asia millä on loppujen lopuksi väliä, on se, että on rakastanut ja rakastaa. Kuinka rakastanaan puolisoani, läheisiäni, ystäviäni.

Kerran eräs tuttavani kysyi minulta: Mikä on elämän tarkotus. Oi kuinka syvällistä, pohdin ja vastasin hänelle. ELÄMÄN TARKOITUS ON RAKKAUS. Nyt hänkin tietää elämän tarkoituksen.

Pidän yksilöllisyydestä, sitä pitäisi kaikkialla korostaa. Suuressa ihmismäärässä tietenkin tarjotaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta mutta... monen monet fiksutkin ihmiset muuttuvat ryhmässä, ja siinä totta vie tyhmyys tiivistyy. Kuinka paljon pitäisikään maailmassa korostaa: yksilöllisyyttä. Olemme persoonia, kahta samanlaista ihmistä tuskin maailmassa onkaan, mikä on vain hyvä.

Olen eläkkeellä oleva parturi-kampaaja. Kutrini on ollut samalla kampauksella vuosi kymmenet.

Ja kiillottelen kotini nurkkia tiuhaan. Pidän siisteydestä. Puhtautta hohtavasta marmoripinnasta. Jos minä en siivoa, siivousfirma käy. Mutta kuuratut on kotini lattiat. Pyykkini on puhdasta ja minun kynnen alukseni hohtavat myös liattomuutta. Olisin tehnyt loistavan uran siivous alalla.. Mutta pidin työstäni parturi-kampaajana. En ole ura ihminen. On ihmisiä jotka tahtovat edetä urallaan, yletä, mutta tämä tietää vastuuta, vapaa ajan menetystä, pidin vuokratuoli paikasta kampaamossa.

Nyt nautin eläkeellä olosta.

Ja kutrini ovat harmaat, samalla kampauksella kuin nuorena.

Olen tavannut valtavasti inhottavia, ilkeitä ihmisiä, tiedän mitä on ihminen. Joten en erityisemmin kaipaa ihmisiä ympärilleni.

Ystäviä minulla  on, kourallinen, ja he ovat arvokaita.

Elämässä hyvin harva asia on pysyvää, mutta muutos, se on pysyvää.

Kävelin syysruskan väriloistossa, kapeaa, mutkaista tietä... Mutkittelevan tienpientareella kimalteli kaunis joen uoma.


Haapa punastui kauniisti, koivun vihreän keltaiset lehdet hehkuivat väriloistossaan, pihlaja ja vaahteran kauneudessa.

 

Syysruskan sävyin, silloin oivalsin, että avain onneen on tyytyväisyys elämään.


Sen pituinen se.


Tarinan opetus oli runoni sanoin:

Elämässä pysyvää on muutos.

 


MUUTOKSEN PYSYVYYS

 

notta johan
sanoi vanha
pohojalainen emäntä

ja löi nyrkin

pitkään pirtin pöytään

koska
täyteläisen
pehmeä
aprikoosisen
tasapainoinen

kaakaoinen
harvinaisuus

vai sittenkin vain
armeliaisuus, että
kohteliaisuus,

kuitenkin
perinpohjaisuus
vanhanaikaisuus
epätarkoituksenmukaisuus

täyteläisen
pehmeä
aprikoosisen
tasapainoinen

erinomaisuus

muutoksien
keskellä
eläen

muutoksen
maailman
ympäröidessä

meidät

myös
me muutumme

onko mitään
muuta pysyvää
kuin muutos

täyteläisen
pehmeä
aprikoosinen