2zxD0-k8Vk_FotoSketcher.jpg

 

 

Tallinna on kaunis maa, meren rannalla. Olen käynyt usein.


Kauneinta on vanhakaupunki, kapeine kujineen. Mukulakivi katuineen.


Katukuvissa näkyy useita torneja.

 

Olen raapustellut runon viroksi, hahahaha : ) Ja kaunis runoni menee näin, olkaas hyvä...

 

Pulm

 

öökull
    
metsmaasikas

 

armatus vieb hetegapehku

 

Vapaasti suomennettuna kauniissa runossani Häät  totean, kuinka rakkaus on  raikas kuin metsämansikka ja kaunis kuin pöllön lento ja kuinka vain rakkaus vie perille.


On siis tarinan aika, olet astunut tarinoiden sädehtivään maailmaan. Tänään fiktiivisessä tarinassani suunnataan - minnekkäs muuallekkaan kuin - Tallinnaan...

Kirjoitustyyli on päiväkirjamerkintä tyyli, Olivian suulla kerrottuna.

Olivia on naimisissa oleva, kunniallinen, vanhan aikaisiin arvoihin uskova nainen. Hänen mielestään avioliitto on kunniallisen naisen merkki ja hän viis veisaa ihmisistä.

Hän ei ole juoruilevaa sorttia, hän ei puhu pahaa, kuin suurin osa ihmisistä, hän ei hauku ihmisiä, hän tietää mitä ihminen on ja ei juurikaan kaipaa ihmisiä ympärilleen.

Hänellä on rakkauden täyteinen avioliitto, mies on arvokkain asia hänen elämässään... Ja Olivialla on paras ystävätär naapurissa sekä veli vaimoineen, nämä ihmiset riittävät Olivialle.

Olivia ei ole enää nuori, mutta ei vanhakaan. Hän on tehnyt koko ikänsä määräaikaisia töitä. Hän on ollut kaupassa töissä ja työtön, kahvilassa töissä ja työtön hän on ollut kokki ja työtön, hänen elämänsä ei ole tarjonnut hänelle vakituista työpaikkaa. Tällä hetkellä hän työskentelee kahvilassa.

Hänellä on kaksi hevosta. Toinen on villi, ei aito villi hevonen, vaikka kaikki niin luulevatkin.

Hän ei pidä simpukoista, ei politiikasta, vaikka äänestää kyllä. Hän ei pidä myöskään jalkapallosta, hän ei ymmärrä ihmisiä, joille jalkapallo on jopa uskonto.

Hän omistaa huonon huumorin tajun, että hän nauraa haukalle ja hääpärille viron kielellä....

Hän on ihan suht sydämellinen ja herttainen nainen, ripauksen katkera, mutta kukapas sitä ilman katkeruutta säilyisi elämän karikoista... Ei kukaan... Hän on antanut heikkoudelleen katkeruudelle luvan, vaikka pyrkiikin taistelemaan katkeruudesta eroon, ettei hänestä tulisi ripauksen katkerampi, hän viis veisaa ihmisistä, Olivia tietää mitä on ihminen.

Hän on saattohoitanut yksinhuoltaja äitinsä, jonka syöpä runteli. Lohduttomina he olivat hänen veljensä kanssa äitinsä haudalla vesisateessa. Hän ei ole isänsä kanssa tekemissä, ja hänellä on Tuhkimon äitipuolelle kalpeneva äitipuoli, isänsä ties kuinka mones vaimo. Kamala haukkumaan, kaikkia ja syyttä. Olivia uskoo hänen haukut ja hänen haukkujen takia hänen itsetuntonsa on puhdas nolla... Hänellä on siskopuoli jota isä ja hirviö äitipuoli paapoivat, kun Olivia kärsi maailman pahuudesta nuorena, aikoinaan. Hänelle ei annettu mitään, ja sisko puoli sai kaiken... elämänsä oli yhtä kurjuutta, kunnes hän tapasi elämänsä arvokkaimman asian, miehensä. Kaikkensa, rakkauden elämään valoa loistaen... Elämä on ollut katkeran suloinen keitos...

Mutta on elämä tarjonnut hänelle hurmaavia ihmisiä, tällainen on mm. hänen naapurinsa, paras ystävättärensä, jonka sydän on kultaa.

Naapuri on Oliviaa kymmenen vuotta vanhempi rouva. Eronnut ja karannut. Aikuiset lapset, toinen opiskelee ammattikorkeakoulussa ja toinen lapsista on automekaanikko.

Räiskyvä pakkaus, maalari ammatiltaan, kotona viihtyvä, huumorintajuinen pakkaus.

Olivia on sairastellut paljon. Hänen jalkansa on leikattu kolmesti, hän sairastui masennukseen ilkeän äitipuolen - jolle Tuhkimon äitipuolikin kalpenee - haukkujen ja pilkan takia. Repaleisten lähtökohtien johdosta.Hänen ajatuksissaan kaikui hirviö äitipuolen... pilkka... Hän ei ole tekemissä, ja silti he satuttavat Oliviaa, miten se on mahdollista. Arvet ovat syvät ja kirvelevät. He kohtelivat hänen rakasta äitiään kuin roskaa, jopa äidin sairasvuoteella.  Ja hänellä on reuma. Angiina kierre voitettiin kun kitarisat saksittiin kurkusta/kaulasta. Olivia on sairastellut paljon.

Hänen elämän mottonsa on seuraavanlainen: Elä kiireellä ihtees pilloo...  Kuopiolainen daami...

Vilkas tori on Kuopiossa kaupungin sydän. Tori tarjoaa - mitäs muutakaan - kuin kalakukkoja. Leppoisa kaupunki ja murre. Kallaveden maalauksellisen kauniit maisemat.

Hänellä on rakkauden täyteinen avioliitto, mies on arvokkain asia hänen elämässään... Ja Olivialla on paras ystävätär naapurissa sekä veli vaimoineen, nämä ihmiset riittävät Olivialle.

Nyt olen kertonut teille, upeat lukijani, millainen on Olivia, tarinan henkilö, annetaan Olivian kertoa nyt, millainen oli Tallinnan matka, avataas hänen päiväkirjansa sivulta 48...


Rakas päiväkirja.


Koetti viikonloppu, syysloma ja tahdoin pienen irtioton arjesta.

Ja suuntanani oli yli kahden vuosikymmenen suomalaisten eniten suosima, ympärivuorokautinen kaupunkilomakohde, joka sijaitsee Itämeren itärannalla Pohjois-Euroopassa Suomenlahden eteläpuolella, siis Tallinna.

Virossa on noin  1 320 000 asukasta, joista noin kolmannes asuu pääkaupungissa Tallinnassa.

Virossa on noin 1 500 järveä  ja noin puolet Viron maa-alasta on metsän peittämää.

Kiiking on Virosta peräisin oleva urheilulaji (keinutaan valtavalla teräskeinulla, yrittäen kiertää täysi kierros), mutta minilomallani en keinunut kiikingillä, en.

Tallinnaan seurakseni valitsin naapurini, oikein mukava pakkaus. Matka oli aivan extempore matka. Edellisenä iltana varasin risteilyn.

Laivassa shoppailimme mm. hajuvettä, viiniä ja makeisia. Nautimme merellisen aterian ja illalla emme pyörähtäneet tanssilattialla, istuskelimme baaritiskillä vaihtamassa kuulumisia ystävättäreni kanssa.

Muutama laivamatkustaja oli suunnannut Tallinnaan "viinarallin" johdosta, mutta risteily oli yllättävän siisti ja viihtyisä että rauhallinen.

Valvoimme pikkutunneille ja yövyimme hytissä. Nukuin kuin tukki muutaman tunnin.

Aamulla veimme matkalaukun hotelliin, ja suuntasimme vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki on äärimmäisen kaunis. Sen keskiaikaiset korttelit ovat jo nähtävyys itsessään.

Virolainen keittiö on suht herkullinen. Sukelsin vesi kielellä ravintolan menyyn.

Virolaisessa keittiössä on tarjolla keväisin raparperia ja niittysuolaheinää, retiisejä että tuoretta vuohenjuustoa. Kesän herkku on tietenkin uusi peruna, vaikkapas kalan kera.
Mansikat, vadelmat, mustikat, puolukat, karpalot ja lakat, puutarhat ovat täynnä omenoita, luumuja, päärynöitä, herukoita, tyrniä ja karviaisia. Vain mielikuvitus on rajana, mitä hedelmistä saa (leivonnaisia).
Sienet.
Metsästyskausi tuo pöytään hirven-, villisian-, metsäkauriin- ja jopa karhunlihan. Talvisessa ruokapöydässä hallitsevat pitkään kypsyvät uuni- ja pataruoat.
Jouluruokia puolestaan ovat sian- tai hanhenpaisti sekä hapankaali ja verimakkara.
Tummaa leipää, rahkaa, raejuustoa ja muita maitotuotteita löytyy virolaisesta ruokapöydästä.
Talkkuna.
Olut.
Maito ja piimä ovat koko kansan lempijuomia. Unohtamatta Itse tehtyjä omena- ja herukkamehuja.

Tällainen on virolainen ruokakulttuuri.

Popsimme ravintolassa herkulliset pihvit, enää ei ole ravintoloissa niin edullista kuin takavuosina, ei. Kaupunki on kallistunut.

Tämän jälkeen suuntasin kauneushoitolaan. Tämä kaupunki on tunnettu edullisista kauneuspalveluista, rakenne kynnet & hiustenpidennykset & irtoripset laitoin, puoli ilmaiseksi.

Keskustelu kauneushoitolassa ei sujunut ongelmitta.

- Mul on kõht täis.

Täitäkö saa kampaajalla, voisi joku ajatella, kampaajan näin todeten. Ei ei, hänellä on vatsa täysi, kuin minulla myös, juurihan popsin kalliin lounaan tunnelmallisessa ravintolassa.

- Naine on riisunud tarkoittaa, että vaimo on haravoinut.

....kuraviisar ja kull että avioliitto on pulma.... kaikui puheensorina kauneushoitolassa...

- Ma vaatasin kassi, se sai kulli kätte.

Katsoin kissaa, se sai haukan.

Vaimo on kummitus, ja jotkut sanat todella erikoisia suomen korvalle.

Käänsin keskustelun englanniksi, ja näin keskustelu sujui ongelmitta.

Raatailin englanniksi.

Kansainvälinen kaupunki, sitähän Tallinna on.

Virolaiset naiset arvostavat ennen kaikkea vaatteen ulkonäköä. Ajattelin kuin he, shoppaillessani vaateputiikissa.

Virolaiset naiset eivät muuten kaada itse viiniä. No... Tallinnassa emme nauttineet viiniä, en itse kaataen tai minulle kaadettuna.

En pidä Tallinnaa turvattomana paikkana. Taskuvarkaita on, mutta ei minua ryöstetty. Ei siellä kuitenkaan ole olo turvallinen, kuin kotosohvalla ollessa tai lintukodossa, tästä huolimatta en pidä Tallinnaa turvattomana.


Menimme aikaisin nukkumaan. Valvottu viime yö toi univelkaa. Heräsin kukon laulun aikaan seuraavana päivänä aamupalalle.

- Mitäs jos lähdettäisiin illalla konserttiin, naapurini toteaa.
- Ilman muuta, vastaan hänelle.
- Päivän polttava puheen aihe on luonnon suojelu. Miten voimme suojella luontoa ?
Aloimme leikkimielisesti kisata, että miten, kumpi keksii enemmän vaihtoehtoja...
- metsiä ei roskata, naapurini totesi
ja sitten oli minun vuoro vastata
- vedän pistokkeen irti, kun en käytä laitetta, säästän sähköä, vastasin.
- kävellen
- pyöräillen
- luomua suosien
- ympäristömerkin saaneita tuotteita suosien, totesin.
- pullot ja tölkit palauttaen
- oi voi, en keksi, enää... hmmmm... kirpputoreilla shoppailemalla
- kierrättämällä
- lajittelemalla roskat
- sanomalehdet paperikeräykseen
- vaatteet lahjoittamalla vaikka kodittomille
- pullotettujen juomien sijasta vettä lasista, ei kertakäyttömukista
Ja näin aikamme taittui mukavasti, leikkimielisesti kisaten... kumpi keksii enemmän vaihtehtoja luonnonsuojeluuun, kisan häviää hän, joka ei enää keksi keinoa suojella luontoa.

Välisanat tarinaan upeille lukijoilleni: Luonnon suojelu on tärkeää... päivän polttava puheenaihe... mitä muita keinoja keksit suojella arvokasta Äiti maatamme kuin tarinassa esitetyt...

Ja tarina jatkuu...

Illalla suuntasimme konserttiin, ja elämyksellisen konsertin jälkeen suuntanamme oli Helsinki. Risteillen koto Suomeen, illan hämärtyessä auringon laskun värjätessä meren pinnan, meri oli maalauksellinen,  laivan akkunasta ihaillessani tuumin:


"Pieni irtiotto arjesta oli paikallaan."

Loma oli miellyttävä, sillä meillä ei ollut naapurini kanssa kiire minnekkään.

Helsingin satamasta juna-asemalle taksilla ja siitä matka taittui Kuopioon junalla.

Nyt taas jaksaa arjen, työn ja puurtamisen.

Olen matkustellut paljon, olen muuttunut, maailmaa nähtyäni... Viihdyn kotosalla, tuhansien järvein maassa, Kuopivossa. Savon sydämessä. Olen kotikissa. Nostan jalkani tutun rahin päälle nojatuolissani ja käperryn vilttiin viilenevänä syysiltana. Oma koti kullan kallis, tämä ei tarkoita sitä, että minilomani olisi ollut epäonnistunut, ei...


Sen pituinen se.

 

Tarinan opetus on tällä kertaa savoksi, onhan tarinan henkilö, Kuopiosta:

Elä kiireellä ihtees pilloo (ote tarinastani: Loma oli miellyttävä, sillä meillä ei ollut naapurini kanssa kiire minnekkään).