Perjantai

16.11.2018

+8

Aurinko nousee: 08:56
Aurinko laskee: 15:07
 

taustakuva.jpg

 

 

 

Tänään tarinoissani on teemana: suloisen tuhansien järvein maan todellinen ongelma: syrjäytyminen ja yksinäisyys.

 

runoilijatarvirpikuvassa.jpg

 

Säkenöivää viikonloppua

 

 

Tarina, fiktiivinen

 

MIMOSA

 

Olen Mimosa, siiamilaiskissan ylpeä omistaja.
Itämainen katti, lyhytkarvainen, vinot syvän siniset itämaiset silmät, silkinpehmeä. Siro. Pitkä ikäinen. Kaiken keskipisteenä viihtyvä. Mustasukkainen kissa.
Nimeltään Kissa.
Alkuperästä on tarinoita, ja tarinathan ovat tarinoita.
Ihminen on ihminen, mutta minulla on kissa. Paras ystäväni, luotettava.
Ihminen on ihminen.


Ja mikäs onkaan elämän mottoni: Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään


Ajatellaas, vaikka näin....

Olipa kerran mies, hän potkaisi varpaansa samaan kiveen tätä toistaen, varvas murtui kivi ei.
Olipa kerran mies, joka kerran varpaansa kiveen potkaistuaan, oppi väistämään kiveä.

Olipa kerran nainen, hän poltti teen pohjaan, aina vaan, aina vaan, ja koskaan hän ei nauttinut raikasta sitruuna teetä.
Olipa kerran nainen, joka teen pohjaan poltettuaan oppi keittämään teetä.

Kumpi on fiksumpi vaihtoehto, ensiksi mainittu, ei kai ?

Tehkää parannus.
Parannus on rakkauden tekoja, muuttunutta käytöstä.
Emme voi röhkiä kuin siat rapakossa.
Usko ilman tekoja on kuollut (vaikka armosta me olemme pelastetut).

Olen tehnyt parannusta. Viime aikoina.

Koen olevani rakastettavampi, kuin viime vuonna.

Mutta mutta... en ole tavannut ketään keneen tahtoisin tutustua.

Asustelen Onkamossa... Se on yksi Tohmajärven monista kylistä Pohjois-Karjalassa.
Täällä meillä päin asustelee noin 400 asukasta, pikku paikka, Joensuuhun on 45 kilometriä.
60 luvulla, kun kaikki oli kuulema mustavalkoista ja dinosauruksiakin oli, aikana jolloin en ollut vielä syntynytkään, täällä meillä päin oli jopa 5 kauppaa. Ajat ovat muuttuneet kovin.
Shoppailen netistä ostokseni.
Onkamo on kotini, linnani, kauneinta Suomea.
Nuorena koin, että täällä ei ole mitään, nyt kun vuosia on kertynyt jonkin verran, koen että täällä on kaikki.
Järviä, vaaroja, arvokkaita, kauniita, maalauksellisia maisemia. Niitä täällä ainakin on ja tuttu ja turvallinen kylän raitti.

Olin hiljattain kurssilla, päivitin CV:ni, ja minua neuvottiin, että ikää ei kannata mainita CV:ssä, joten en kerro ikääni elämässänikään.

Olen käynyt kaikenlaisia kursseja. Kouluista vain kokki koulun.

Suomen työtilanne on mitä on.

Määräaikaisia pätkä töitä.

Helsingissä jos asustelisin, olisin kiinni työelämässä, mutta hei hei... asun Onkamossa. Työtön.

Rakastan joulua, laitan joulukuusen sulostuttamaan tupaa, ikkunoihin ripustan tähden, paistan kinkun ja veljeni vaimoineen tulee lasten kanssa luokseni jouluksi.
Asun lapsuuden kodissani, ostin veljeltäni lapsuuden kotimme, vanhempani ovat jo kuolleet.

Äitini oli hankala, riitelimme paljon, emme olleet juurikaan läheisiä. Isäni vietti veljen kanssa aikaansa, hän oli mukavampi, kuin äitini.

Veljeni on perinyt isäni luonteen, ihan leppoisa ja mukava, hänen vaimonsa on sairaanhoitajana ja heillä on kaksi poikaa. 9 ja viisi vuotiaat. Joten jouluna tulee joulupukki.

Murteeni kuulostaa lempeältä, mie ja sie.

Veljeni vaimo on huolissaan, asun korvessa, yksin... kärsinkö yksinäisyydestä ? Hänellä on koko ajan ihmisiä ympärillään, perheensä, työkaverinsa, naapurinsa, harrastuskaverit, ystävät, sukulaisensa.

En tunne ketään, Onkamossa asuu 400 ihmistä, joista näistäkään harvoista, en tunne ketään. En tahdo tutustua keneenkään.

Olen erakko.

Erakkona vetäydyn yhteiskunnasta syrjään, syy tähän lie kyllästyminen elämään ja pettyminen ihmisiin.

Ihminen on ihminen, mutta minulla on kissa. Paras ystäväni, luotettava.
Ihminen on ihminen.

Yksinäisyyteni on valinnainen.

Ja entäs veljeni vaimon läheiset. No veljeni, hän osaa olla hankala... hänen työkaverit, yksi kollega on itse piru, naapurit ovat uteliaita... harrastuskaverit, hän pelaa mm. tennistä, harrastuskaveri ei osu edes palloon... entäs ystävät, no en pidä... eräskin ystävä toteaa, että  "minulla on ollut vaikeaa... minua pitää ymmärtää" ja tällä verukkeella selittelee huonoa käytöstään... just joo... jos on ollut vaikeaa, se on tekosyy siihen, että on kusipää...  ja hänen sukunsa on mitä on.... hän on avioero lapsi, hänen isänsä kohteli kaltoin hänen äitään, tällainen jättää syvät arvet... en elelisi heidän ympäröimänään. Eikö ole niin päin, että minun pitäisi olla huolissani hänestä ?

Lempiohjelmani on Sohvaperunat.
Siinä on sohvaperunoiden mielipiteitä tv n tarjonnasta.
Ja koska asustelen keskellä en mitään, tv on seuranani, ylhäisessä yksinäisyydessäni.
On olemassa ohjelma, jossa on yksi daami ja 10 kosijaa, kukahan saa ruusun, hoh hoijakkaa.
Kauniit ja rohkeat ja Salkkarit, liian utopistisia, pidän tavallisista tarinoista.
Elokuvien suhteen olen todella kriittinen.
Kanavia on lukuisia ja välillä tuntuu ettei miltään kanavalta tule mitään.
En pidä huumorista, että peruukki  on väärinpäin päässä ja silmälasit ovat pullonpohjat, en.
Kokki ohjelmissa tehdään sosetta.
Urheilua seuraan, kaikkia lajeja. Tämä on laadukkainta tv ohjelmaa.
Televisio on seuranani.
Saan riidan aikaan tv n kanssa, jos tarjonta on huonoa. Napsautan sen kiinni, avatakseni uudestaan ja plärätäkseni kaikki kanavat uudestaan.

Avara luonto on lempiohjelmani. Siitä pidän.

Olen kyllä seurustellut, kolme kertaa. Parikymppisenä rakastuin, silloisen mieheni sisko seurusteli narkkari miehen kanssa, joka sitten pahoinpiteli minut harhoissaan. En ymmärtänyt hänen tapaansa raahata sukuaan, puolisoineen ympäriinsä. Ero. Tämän jälkeen rakastuin, 25 vuotiaana. Ero, mies oli väkivaltainen. Ja kolmas, rakastuin tulisesti, onnea kesti kaksi kuukautta, mies ehti jättää minut, ennen kuin minä hänet. Hän ei ollut väkivaltainen.
Näiden jälkeen, en totta vie kaipaa miestä vierelleni. En.
Jos jotain kaipaisin , niin työelämää.
Hain juuri puhelinmyyjän töitä kotosalla. Tällä alalla on työvoimapulaa. Ehkä nappaan työpaikan, ken tietää.
Unelma ammattini olisi olla taidegalleriassa töissä. Mutta onko täällä meillä päin taidegallerioita, ei ole ei... Metsää on ja järviä ja vaaroja. Muuta ei ole, ei...
Ja ystävät.
Minulla on ollut ystäviä, yksi kiusasi minua, toinen oli kateellinen ja kolmas löysi poikakaverin ja sen takia hylkäsi ystävänsä. En kaipaa ystäviä, en. Kukaan heistä näin jälkikäteen ajateltuna, ei ollut tuntemisen arvoinen.


Yksi mummo MANTA - tuntemisen arvoinen -  on herttainen pakkaus, asustelee viiden kilometrin päässä minusta, trollaattorilla kulkee, mutta olen liian erakko ystävystymään hänen kanssaan. Tervehtiminenkin on jäänyt.


Mitä sanoinkaan, sanoin, ihminen on ihminen...
Ja onhan minulla Kissa.

Olen Mimosa, siiamilaiskissan ylpeä omistaja.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli:

Kuin koira, joka palaa oksennukselleen,. on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.  - Sananlaskut 26:11.

Tänään tarinoissani on teemana: suloisen tuhansien järvein maan todellinen ongelma: syrjäytyminen ja yksinäisyys.

 

runoilijatarvirpikuvassa.jpg

 

Ja sitten tarinaa kerrotaan Mimosan veljen vaimon, Heinin suulla.

Heini

Hei, olen Heini.
Rakastan puheensorinaa, rakastan ihmisiä, olen ihmisten ympäröimänä, jos ei ole ihmissuhteita, ei ole mitään.
Olen niin huolissani mieheni sisaresta Mimosasta, yksin asustelee keskellä ei mitään.
Menemme mieheni kanssa jouluksi hänen luokseen, häntä piristämään.
Laitamme joulukuusen, tunnelmalliset joululaulut soi, ja mieheni on joulupukki. Lapsien ilon aikaa, joulu.
Pidän joulusta.
Ihmissuhteissa on joskus ongelmia, mutta ne ratkotaan. Susi on lauma eläin, miten käy yhden suden ? Miten käy ?

Todellinen maamme ongelma on syrjäytyminen ja yksinäisyys.
En näistä kärsi, en.
Olen iloisen puheensorinan ympäröimänä. Niin töissä, kuin kotona, kuin harrastusten parissa, kaikkialla.
Sen pituinen se

Tarinan opetus oli: Todellinen maamme ongelma on syrjäytyminen ja yksinäisyys.

Tänään tarinoissani on teemana: suloisen tuhansien järvein maan todellinen ongelma: syrjäytyminen ja yksinäisyys.

 

runoilijatarvirpikuvassa.jpg

 

Ja sitten tarinaa kerrotaan Mantan suulla... Manta muuten mainittiin tarinassa Mimosa...

Kirjoitustyylinä: Höperehtäminen

Manta

- Olen Manta ... 82 vuotias, yksinäinen, asustelen maalla, seuranani vain kaappikellon tikitys.


- Mites ne nyt juhannuskoivut on unohtaneet juhannuksena laittaa oven pieliin (on marraskuun 16 päivä)... Manta höperehtää.


- Tytär asuu Norjassa, muutti ukon perässä, olis kait noita ukkoja ollut lähempänäkin...


- Postitti minulle joululahjaksi vedenkeittimen, jossa on lukuisia eri nappuloita, kattilassa kait mie veden keitän, en saa koko härveliä päälle. ja älykännykän, en saa auki puhelinta. Kolme tuntia kirjoitteli kuulumisia sähköpostiin, no puhelinta en ees päälle saa.


- Eino oli hieno mies, aina kun meni kylään, vei kahvipaketin, kerran Eino keksi piirtää ympyrän kahvipakettiin, sama kahvipaketti kiersi kylästä toiseen, Manta nauraa.

- Nykyään kaikki tiaknosoijaan ja anaylysoijaan, ei tuollaista ollut ennen... vai mitäs tuumit Ridge ?

- Ja sitä hiihettiin, hiihettiin 30 kilometriä kouluun ja takaisin...

- Ja talavella sitä oli sitä pakkasta, sitä oli kuule 40 astetta...

Ja nämä hän juttelee television Kauniiden ja Rohkeiden Ridgelle, television äärellä, yksinäinen, kun on ....

Tarinan opetus oli kysymys: Opitko tarinasta Manta mitään, jos et, se se on se diagnosoinnin ja analysoinnin tulos.

 

runoilijatarvirpikuvassa.jpg

 

Älä syrjäydy, odotas hion sanamuotoa, älä syrjäytä itseäsi.

 

Keneen sinä... lukijani tahtoisit tutustua, miksi et tutustu ?

 

 

Nuoret ovat syrjäytyneitä, ja vanhukset ovat syrjäytyneitä, ainoat jotka eivät kärsi yksinäisyydestä on nelikymppiset, heillä on yleensä perheet... mutta, nelikymppiseen ei enää tutustu, vaatii kahdenkymmenen vuoden tuttavuuden ystävyys...

 

Tänään tarinoissani on teemana: suloisen tuhansien järvein maan todellinen ongelma: syrjäytyminen ja yksinäisyys.

 

Todellinen ongelma: syrjäytyminen ja yksinäisyys.

 

runoilijatarvirpikuvassa.jpg

 

Jokos luulit, että blogimerkintäni teemalla: syrjäytyminen tuli loppuun, pisteeseen. Ei ei... vastahan aloitin kirjoittamaan äärimmäisen tärkeästä aiheesta.

Päästetään Mimosan naapuri Hilkka ääneen.

 

Hilkka

 

Asustelen Mimosan naapurissa, tai naapurissa ja naapurissa, pari kilometria on välimatkaa. Täällä maalla asustellaan harvakseltaan.

Mieheni on kaikkeni, olemme 24/7 yhdessä... onnellinen aviopari, rakastan häntä sydämein pohjasta.Jos hänestä puhuisin, lisää, loppuisi kaikki positiiviset ja kauniit adjektiivit kesken: hän on komea, älykäs, charmantti, lämmin, viisas, upea... nyt en keksi enää kauniita adjektiiveja lisää.

Minulla on kaksi aikuista lasta ja lapsenlapsi, 2 vuotias, joka on usein mummilassa. MIkä päivänsäde.


En ole syrjäytynyt, en ole yksinäinen, en.


Mutta tämä on maamme todellinen ongelma.


Ja luontoa pitäisi vaalia, myös, se on toinen ongelma.


On ihmisiä jotka tahtovat olla yksin, Mimosa, naapurini lie tällainen. Erakko.


Mutta jos yksinäisyys ei ole oma tahto, mitä se hyvin hyvin harvoin on. Se on raastavaa. Näkeehän kuinka yksinäiset kärsivät, etenkin lämmön ja rakkauden juhlan, joulun aikaan. Monen moni roikkuu hirressä, syrjäytymisensä seurauksena.


Yksin ollessa kuormat tuplaantuvat, ongelmat triplaantuvat.


Kun on kumppani, hänen kanssaan voi kuormat puolitella.


Olen vain kerran elämässäni kärsinyt yksinäisyydestä, olin sairaalassa, selkä leikkauksessa. Parissa viikossa, rupesin puhumaan yksin, ja mikä onni ja autuus kun pääsin kotiin läheisteni luokse. Ihmisten ilmoille...


Minulla on myös ystävätär, olemme tunteneet hiekkalaatikolta asti ja tänä päivänäkin pidämme yhteyttä.


Siitäpäs tulikin mieleen, pitääpäs hänelle joulukortti raapustella.


Sen pituinen se.


Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Jos yksinäisyys ei ole oma tahto, mitä se hyvin hyvin harvoin on. Se on raastavaa.

 

runoilijatarvirpikuvassa.jpg

 

Tänään tarinoissani oli teemana: suloisen tuhansien järvein maan todellinen ongelma: syrjäytyminen ja yksinäisyys.

 

Todellinen ongelma: syrjäytyminen ja yksinäisyys.