JOULUKUUSI

 

latvassa kirkas tähti,


oksillaan hopea nauha
kietoutuu


kultaiset joulupallot
sädehtien tummenevassa
illassa

 

oi, suloinen joulupuu

 

sitä katsellessa
riemastuu

 

oi, suloinen joulupuu

 

mieli sitä katsellessa
riemastuu

 


Länkkäreitä katselleena tiedän, että intiaanit koristelivat hiuksensa sulin, ja sanoivat "ugh".  Sanovatko intiaanit oikeasti "ugh" ja mikä on sulkien tarkoitus. Lukaise tarinani, niin tiedät (sanovatko he "ugh") .

 


INTIAANI


Olen intiaani.


Juureni ovat Euroopassa, kyllä kyllä, kuulit oikein, Euroopassa, Amerikan alkuperäiskansoilla on juuria myös Euroopassa, jopa kolmannes on peräisin Euroopasta.


Nimemme ovat erikoisia. Pitäähän minun esittäytyä, olen Mikko, lempinimeltäni tanssiva puhveli.


Historian havinassa oli moniavioisuutta, jos joku jäi leskeksi, tämän johdosta. Mutta minä olen mustasukkainen kuin härkä punaisella vaatteella. Yksiavioinen, ilman muuta. Lempinimeni pitäisi olla mustasukkainen puhveli.


Avioero on sallittua vielä tänä päivänäkin, kuin historian havinassa, kukas sitä nyt kurjaa puolisoa katselisi.


Mutta minä, rakastan vaimoani, hän on kaikkeni.


Kävin kerran kirkossa kuuntelemassa puheen avioliiton pyhyydestä. Minun pitäisi siellä käydä iskemässä nyrkkiä pöytään ja ylistää avioliiton kauneutta ja pyhyyttä. Kuinka rakastankaan vaimoani.


Pidän siitä, ajatuksesta, että intiaaneilla, avioerot eivät ole sallittuja ja joskus tätä uskomusta viljelenkin.


Me intiaanit keksimme itse ilmaisun "punanahka". Mutta nimitys sai negatiivisen kaiun valkoisten suussa tuossa 1800 luvun paikkeilla.'

 

kuva.jpg

 

Omistan kanootin ja ilman muuta, osaan kiepsautuksen, sitä hukkuu saman tien pää veden alla kanootin kääntyessä, jos ei osaa kiepsauttaa. Tämä on välttämätön taito.


Kanootit tehtiin peittämällä riu’uista tehty kehikko tuohella.


Helpostihan kivikko repi pohjaan reijän, mutta yhtä helposti se oli korjattavissa.


1800-luvulla tuohen sijaan alettiin käyttää telttakangasta. Kerron sinulle intiaanien historiaa, hieman.


Intiaanien hevosia oli tietenkin, mustangit. Hevosta minulla ei ole, mutta ratsastan, ilman satulaa.


Intiaani tanssilla, toisin sanoen aurinkotanssilla oli tarkoitus vahvistaa luonnon ja ihmisen välistä yhteyttä, tai toivottiin onnistunutta biisonijahtia tai mitä milloinkin. Minä tanssin avio-onnen puolesta.

Ja avio-onni kukoistaa ; ) Rakastan vaimoani ja päin vastoin, hän rakastaa minua.


Toteemi paalu on kertomus suvun esi-isistä.


Historian havinassa elanto hankittiin biisoneita metsästämällä, osa viljeli maata ja osa intiaaneista puolestaan vaelteli riistan perässä.


Savumerkeillä puolestaan lähetettiin viestejä pitkien matkojen päähänkin. Savumerkeillä kerrottiin mm. riistan sijainti, jos olinpaikkaa ei tahtonut paljastaa, savumerkkejä ei käytetty.


Ja mites savumerkit tehdään, minäpäs kerron... Pitää mennä korkealle, etsiä sopiva nuotiopaikka, ja sytyttää nuotio.  Polttaa nuotiossa tuoretta ruohoa. Heittää nuotioon koko ajan lisää tuoretta poltettavaa, jotta siitä nousee paljon savua. Savupilvet tehdään kankaan avulla. Kerätään savua pidellen kosteaa kangasta nuotion päällä ja päästetään siitä välillä savupilviä.


Sotakirves, jota voidaan käyttää myös piippuna, koska se on ontto, minulta ilman muuta löytyy. Rauhan symboolina olen haudannut kirveen. Näin tehtiin historian havinassa, näin tein minä. Rakastan rauhaa. Olen todellinen rauhan ruhtinas. Kuin näin joulun alla syntyvä Kristuskin on. Joulu kolkuttelee jo ovelle, pian on syntymäpäivä, Rauhan ruhtinaan synttärit.

Suloinen joulu, koristeineen, valoineen, tunnelmoineen. Joulu on upeaa aikaa, vuoden parasta aikaa, ehdottomasti.


Vietämme vaimon kanssa mukavan, tunnelmallisen ja rauhallisen joulun, joulukuusen koristellen kultaisin palloin.


Ja rohtomaalaukset, joiksi me intiaanit maalauksiamme kutsumme, tehtiin väreillä kuvioiden. Kuviot kertoivat kuka ja mistä heimosta olet, mutta ne suojasivat myös auringolta jopa hyönteisiltä. Kyllä kuulit oikein, tehän käytätte aurinko rasvaa suojaamaan auringolta ?


Rauhan piippua polttelen, sitä poltellaan myös mm. rukouksen yhteydessä.

Länkkäreissä intiaanit aina sanovat "ugh". Suomennettuna tarkoittaa suunnilleen "okei"... länkkäreissä tämä on tervehdys, mitä se ei ole, se ei tarkoita "hei" tai "hyvää päivää".


Suojelemme luontoa.
Kaikkien pitäisi suojella äiti maatamme.


Minulla on sulkia, sulkiin liittyy uskomuksia, kotkan sulat ovat suosittuja. Sulkia ei noin vain poimita maasta. Ne ovat kuin mitalleja, palkintoja uroteoista, ennen sulan saamista, piti kertoa uroteko kuin tarinan kertoja tarina, värittäen tarinaa, dramaattisin kääntein, ja tämän jälkeen kantaa sulkaa näkyvästi. Onhan joillain intiaaneilla hyvinkin näyttävä pääkoriste.


Kerron hieman mitä sulat kertovat. No, vaikka variksen sulka tarkoittaa tasapainoa, taitavuutta ja kaukonäköisyyttä.


Näen näkyjä.


"Kun ei ole näkyä, kansa villiintyy. Autuas se, joka ottaa opetuksen varteen!"
Sananl. 29:18


Olen lukenut kirjallisuutta paljon, etenkin intiaaneista, juuristani, kirjallisuutta tällä teemalla on vähän tarjolla. Olen todellinen lukutoukka, mokkasiiniset askeleeni vie usein kirjastoon, etenkin luen kirjallisuutta puutöistä, nikkaroinnista, milloin mistäkin, päivän lehden lukaisen ilman muuta kirjastossa. Viimeksi luin kirjan johtajuudesta.   Ja siinä jos missä vilisee sana visio eli näky. Laaja-alainen suunnitelma jota kohti pyritään, siis näky, visio.


Jos ei olisi näkyä, olisi jotain muuta, nimittäin tarkoituksettomuus.


Näky on se jokin, mikä ohjaa arkipäivän valinnoissa kohti päämäärää.


Raamatussa näky on jonkin verran suurempi käsite, mitä se on vaikka johtamiskirjallisuudessa tai elämänhallinnan oppaissa. Nimittäin se on Jumalan antama.


Ja minun näkyni ovat Jumalalta.


Jumala laskee näyn sydämeen ja tietoisuuteen, ohjatakseen valinnoissa.
Näky ei ole kurkistus tulevaisuuteen tai viihdettä.
Sen tarkoitus on ohjata. Näky on kuin auton ratti.


Näky voi kirkastua, ja se on minulle tärkeää, äärimmäisen tärkeää.
Usein näkyni eivät ole kristallin kirkkaita, vaan hämäriä. Mutta näky voi kirkastua.


Näky on elämän punainen lanka.
Elämä ilman näkyä on harhailua pimeässä metsässä.


Jos olet sitä mieltä, että sinulta puuttuu näky, mikset etsisi sitä, rukoilisi sen ilmestymistä elämääsi?
"Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea." (Hab. 2:2)


Puuhastelu ilman näkyä on paitsi epämääräistä ja suunnatonta, se myös kuluttaa.
Näky ei ole vain suunnitelma tai unelma, vaan se on maali.


Historian havinassa intiaanit asustelivat tiipiissä.


Tiipiin rakentamiseen tarvittiin 12 biisonin vuotaa, jotka pingotettiin mäntysalkojen ympärille. Naiset valmistivat, omistivat ja pystyttivät tiipiit.


Vasta 1800 luvulla tiipiit rakennettiin kankaista.


Tiipiit eroavat muista teloista, sillä katossa on reikä, jonka kautta savu ei ole tiipiin sisällä, sekä ns. savuventtiili, että tiipiissä voidaan kokkailla ja lämmitellä avotulen lämmössä.


Tiipiit on suunniteltu helposti ja nopeasti koottaviksi, sillä ne oli saatava nopeasti kasaan, biisonien metsästyksen vuoksi.


Elän modernissa yhteiskunnassa, ajan hampaassa olen kiinni. Historiamme ei ole kovin ruusuinen, mutta tulevaisuuteni on. Voin rakentaa tulevaisuudestani sellaisen millaisen siitä itse tahdon.


Asun kerrostalossa, vaimoni kanssa. Olen kolmenkymmenen parhaalla puolella, ja minut tunnistaa intiaaniksi vain ruskeista silmistäni ja näyistäni.


Minulla on ajan henkeen sopien, iphone, läppäri ja tabletti.


Istun puhelimen ääressä, ja shoppailen itsepalvelukassoilla kaupoissa käydessäni.


Minulla ei ole tiipiitä, ei värikästä asua, monine koruineen, symboleineen, minulla on farkut ja lippalakki.


Mutta tiedän esi isäni, tiedän historiani, tiedän juureni.


Ja huoleni on se, että Äiti maa, huokaa saastevuoren alla.


Luontoa pitäisi vaalia, sen tuhoamisen sijaan.


Sademetsät ovat maapallon keuhkot.


Olen intiaani.


Juureni ovat Euroopassa, kyllä kyllä, kuulit oikein, Euroopassa, Amerikan alkuperäiskansoilla on juuria myös Euroopassa, kolmannes on peräisin Euroopasta.


Nimemme ovat erikoisia. Olen Mikko, lempinimeltäni tanssiva puhveli.


Tarinan opetus oli seuraavanlainen:


Äiti maa, huokaa saastevuoren alla.