Tuhansien järvien, tuntureiden,  metsien, saarten  maa

 

 

Kuusi, 6, fiktiivistä minitarinaa samalla teemalla

Teemalla

Tuhansien järvien, tuntureiden,  metsien, saarten  maa

 

 

Olen tarinan kertoja, fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

 

DSCN0725%20%284%29.jpg

 

AATOS

Olen tehnyt määräaikaisia töitä koko elämäni. Tämä määräaikainen työni loppuu joulun alla. Tammikuusta työskentelen sitten jo kirjastossa. Opiskelen oppisopimuksella kirjaston alalle. Kirjaston virkailijat ovat äärimmäisen lukeneita, joten saas nähdä, valmistunko koskaan, luen ja opiskelen loppu elämäni.


Olen itsenäisyyspäivän töissä.


Olen kodinhoitaja, työ on hoitoa ja hoivaa sekä kodin askareissa avustamista.
Työtehtävät vaihtelevat suuresti sen mukaan, mitä avustettavan kanssa on sovittu.
Ruoan valmistusta, siivousta, lääkehuoltoa ja avustamista.
Kuunteleminen, ohjaus ja neuvominen.
Työ on ajoittain raskasta.


Ja niin heräsin joulukuun kuudes päivä jo kello viisi, 5.
Eilen nakkasin matot ulos ja kuurasin lattian, perkasin kalan ja tein kalakeittoa ruoaksi.
Silitin puvun miehelle valmiiksi tätä päivää, itsenäisyys päivää varten.


Aatos sai kutsun linnan juhliin, onhan hän viimeisiä elossa olevia veteraaneja.
Lensimme aamulentokoneella kukon laulun aikaan Helsinkiin, olimme Helsingissä jo kello seitsemän maissa.
Kahdeksalta minulla oli kampaaja, tilasin kampaajan hotelli huoneeseen. Aatos toivoi avecille näyttävää juhlakampausta, ja tällaisen kampaaja loihti.
Pukuni oli sinivalkoinen muotiluomus, kierrätysmateriaalista, häikäisevä puku.
Kun olin saanut kutrini ojennukseen, oli päivällisen aika. Maito nokkamukiin, ruoka soseeksi ja syötin lusikalla Aatoksen, ruokalappu kaulaan.


Olin huolehtinut kutsukortit, että käytännön asiat ja niin työnsin pyörätuolissa Aatoksen presidenttiä kättelemään, linnan juhlissa.
Hän kätteli presidentin puolisoineen, kuin myös minä.


Kuului kuiskaus kahvipöydässä. Onpas nuori vaimo Aatoksella, 25 vuotias.
En ole vaimo, olen avustaja ja avec, vastasin.


Pukuani ylistettiin. Sinivalkoiseksi luomukseksi.
Ilta oli häikäisevä ja tunnelmallinen.


Kun olimme vierailleet presidentin linnassa, poistuimme paikalliseen kuppilaan itsenäisyyspäivän viettoon.
Olin postittanut kutsukortit Aatoksen sotaveteraanikavereille.
Olin nähnyt valtavasti kortin askartelussa vaivaa. Jopa hilettä liimannut hienoon pinkkiin kutsukorttiin.
Aatoksen kaverit nauroivat, että
- oli aivan pakko tulla paikalle, kun sellaisen kutsukortin sai, hilettä ja kaikkea.

Nyt Aatos on mennyt järjiltään, kun hileisen kortin raapustelee, kaverit nauroivat, aivan pakko tulla paikanpäälle.

Sitten selvisi että avustajahan sitä on kutsukortin kuppilaan raapustellut.

Näin vielä valtavasti vaivaa kortin takia, rusetti ja kaikkea, hahahaha....

Istuimme paikallisessa kuppilassa, ihan epäviralliset juhlat ja jatkot. Varasin vain etukäteen pöydän kuppilasta.


Ilta jatkui railakkaasti.


Aatos ei saanut sytytettyä sikaria. Annoin hänen kolme kertaa yrittää sytytystä. Sitten vasta sytytin sikarin.
Heti ei auteta, vasta sitten, kun huomataan, että toinen ei todellakaan pysty tekemään jotain.


Oli ikimuistoinen itsenäisyyspäivä.


Työnsin haurasta vanhusta pyörätuolissa loiston keskellä ja kuitenkin koin hänet huomattavasti vahvemmaksi kuin minut.


Vuosi vierähti, ja koetti toinen  itsenäisyyspäivä.


Kävin aamulla kirkossa, ja haudalla, Aatoksen haudalla. Aatos nukkui pois pääsiäisenä. Sytytin kynttilän.


Olen kirjaston hoitaja, mutta hymyilin vuoden takaiselle muistolle itsenäisyyspäivästä.


Mitä Aatos sanoikaan, hän sanoi
- Meillä on kaunis maa, valkeat hanget, sininen taivas.


Ja mitä jäi tästä tarinasta päällimmäisenä mieleen, muotiluomus, kyllä. Onneksi valitsin tyylikkään sinivalkoisen iltapuvun.


Sen pituinen se


Tarinan opetus oli: Meillä on kaunis maa, valkeat hanget ja sininen taivas.

Sen pituinen se

 

Ja lisää tarinoita, samalla teemalla, tarinoita tarinoiden perään.


Tarina, MUOTISUUNNITTELIJA


Olen muotisuunnittelija, vuoden kiireisin päivä huipentuu tähän päivään. Sakset ovat saksineet upeaa kangasta ja ompelukone huristellut.


Sen pituinen se

TOIMITTAJA


Olen toimittaja, vuoden kiireisin päivä, katsotuin tv ohjelma linnan juhlat alkaa kohta ja pitää ehtiä napata kuva, kenellä on kamalin puku, kukas shokeraa romanssillaan ja kuka nauttii kuuluisaa boolia liikaa.
Olen toimittaja, vuoden kiireisin päivä.


Sen pituinen se.

TAVALLINEN SUOMALAINEN NAINEN

Olen tavallinen suomalainen nainen, aamulla kävin itsenäisyyspäivän kirkossa ja haudoilla. Kokkailin höyryävää lihapataa ruoaksi ja katson illalla linnanjuhlia tv stä. Vietän vapaa päivää.


Sen pituinen se

PUNKKARI


Meillä on bileet, vastustamme maahanmuuttoa (olen puoleksi japanilainen, mutta supisuomalainen). Järkyttäviä rikoksia tekevät maahanmuuttajat, ja he eivät ole naisia ja lapsia, he ovat nuoria kamalia miehiä. Bogoamme punkin tahdissa, syömme kasvissapuskaa ja jaamme mielipiteitä tästä asiasta (maahan muuton vastustamisesta, siis). Poliisi käy tarkastamassa bileemme, tämä ei ole yllätys, mutta käskee laittaa vain musiikin volumea pienemmälle. Ja bileet jatkuvat aamu neljään. TEHDÄÄN KADUT TURVALLISEKSI KULKEA, kuuluu huuto yhdestä suusta. Maahanmuuttajien takia kadut eivät ole enää turvallisia kulkea. Itse asiassa, kun poliisi saapui bileisiimme, he saivat abloodit. Lisää poliiseja, maahanmuuttajien rikosten takia, lisää poliiseja, kuului hurraa huudot. Olette väärässä paikassa, täällä ei ole maahanmuuttajia, huusi yksi poliiseille, ja voluumi nappula, meni pienemmälle, punkkia kuunneltiin hiljaisella.


Sen pituinen se.

 

 

Ja sitten vielä sokerina pohjalla yksi mini tarina ja se menee näin, olkaas hyvä. Tarinat ovat lyhyitä, ne jaksaa lukea, ei ole seitsemänsataa sivuinen opus, vaan minitarinoita... jos janoat paljon tekstiä ja tarinoita, lukaise koko blogini läpi.

LEIPÄJONO

Mitäs teen tänään, itsenäisyyspäivänä. Hyväntekeväisyyttä ilman muuta. Minut löytää kauhan päästä. Jaan ilmaiseksi lahjoitettua ruokaa nälkää näkeville suomalaisille raukoille, vähäosaisille.

Tarinan opetus oli kysymys: Mitä opit tarinastani, joka meni siis näin:

Mitäs teen tänään, itsenäisyyspäivänä. Hyväntekeväisyyttä ilman muuta. Minut löytää kauhan päästä. Jaan ilmaiseksi lahjoitettua ruokaa nälkää näkeville suomalaisille raukoille, vähäosaisille.


Sen pituinen se.